ElämäLapselle

Juuson hurja alku oli meidän perheelle kova isku. Tavallinen arki ja tavallinen perhe, eihän meille voi mitään käydä. Näin ajattelin ennen Juuson syntymää ja oikeastaan odotin synnytystäkin paljon. En pelännyt etukäteen mitään komplikaatiota, vaikkei Mikaelin syntymäkään oppikirjan mukaan mennyt. Luotin kroppaani ja äidinvaistoon, joka osaltaan pelasti meidän pienen pojan hengen. Ei sitä osaa, eikä kyllä kannatakaan kaikkea pelätä ja etukäteen spekuloida mitä raskaus ja synnytys tuo, mutta valppaana kannattaa olla!

Halusimme jakaa Juuson tarinan siksi, että tämä harvinainen ja niin kohtalokas komplikaatio tulee ihmisten-, ja varsinkin raskaanaolevien tietoisuuteen. Halusimme olla varoittava esimerkki, mutta myös antaa toivoa.

Konsertti livenä

Lähdimme Hartwall areenalle koko perheen voimin katsomaan konserttia. Oli jännittävää, ja osaltaan myös pelottavaa ajatella että kohta "meidän tarina" on niin monen tiedossa ja pyörii tv-ruuduilla.
Lähdimme Tampereelta ajamaan kohti Helsinkiä niin, että olisimme areenalla juuri kun konsertti alkaa. Veimme hotellille tavarat ja siitä taxilla areenalle. Konsertti alkoi tv:stä vasta klo 20.00, mutta show paikanpäällä alkoi jo klo 19.00. Sehän on jo nukkumaanmenoaika meidän lapsilla, mutta sinnikkäästi he jaksoivat. Kun itse konsertti alkoi, Juuson tarina tulikin ensimmäisenä. Juuso katsoi ihmeissään suurta screeniä, jossa äiti puhui ja samaan aikaan piti kuitenkin häntä sylissä. Ei meinannut mahtua pienen ajatuksiin tämä <3. Pari esitystä Juuso tanssi käden ylhäällä ja jorasi kuin vanha tekijä. Mikael toimi oikein hyvänä esimerkkinä Juusolle siinä, kuinka jorataan. Välillä poppareiden täyttöreissu ruokailutilan puolelta ja taas katsomoon.
Uni kuitenkin vei voiton pienestä bailaajasta ja silmäluomi alkoi painaa isin sylissä katsomossa. Onneksi vaunut olivat mukana ja Juuso pääsi nukkumaan aitiomme keittiöön 😅.

Konsertti loppui klo 22.00 ja tilasimme tilataxin koko porukallemme pihaan. Taxia odotellessamme taivaalla alkoi välähdellä pahaenteisesti. Ukkonen oli aivan päällä, mutta vielä ei tullut vettä. Etsimme taxiamme 15 minuuttia, mutta se ei ollut meidän tuurimme mukaisesti saapunut paikalle ollenkaan. Siinä vaiheessa oli jo alkanut satamaan vettä kaatamalla. Vettä tuli enemmän kun koko kesänä Tampereella. Olimme kuin uitettuja koiria ja jo hieman viluissamme, kunnes vielä kirsikkana kakun päällä taivaalta alkoi tulemaan pastillin kokoisia rakeita niskaan. Nyt päätimme ottaa kaksi erillistä taxia ja porhaltaa hotellille. kello 23.20 Mikael ja Juuso pääsivät vielä oikein lämpimään kylpyyn karistamaan mahdolliset flunssan alut pois.
Kaikenkaikkiaan konsertti oli upea ja miten monta uskomatonta selviytymistarinaa siellä kuultiin, ihania selviytyjiä! 

Lastenklinikoiden kummit tekevät hienoa työtä ja keräävät rahaa hyvän asian puolesta ja hienoa jos lahjoitit 💓!


Ihanaa viikkoa <3: Kristiina

Ps. Osa Hartwalilla ottamistani kuvista oli poistunut ja instagramin storyt kokonaan, mutta muutaman edes löysin.✌

Yrittäjän päivä

Heti paluu blogin ääreen näinkin kevyellä aiheella.

Jos aloitan vaikka ihan omasta kokemuksestani yrittäjyydestä suomessa. Ensikosketukseni yrittäjän arkeen, elämään ja toimintaan olen saanut jo aivan pienenä isäni ollessa yrittäjä. Isä on edelleenkin yrittäjä ja samalla alalla hän on toiminut jo monta vuosikymmentä. Miedän lasten silmissä yrittäjyys ei ollut mitään suurinta herkkua, mutta ei meille siitä traumojakaan jäänyt, kun molemmat siskoksista toimivat tänä päivänä pienyrittäjänä.

 Muistan, kuinka isä oli paljon töissä, mutta kyllä meillä silti oli aikaa viettää yhyeisiä hetkiä ja käydä harrastuksissa yhdessä. Yksi harrastus oli monta kertaa viikossa ja se oli maidän yhteinen, avantouinti. Partioleireille isä tuli aina käymään ja heppakisoissa siskoa kannustettiin. Kuitenkin muistan, kuinka se puhelin pirisi jatkuvasti ja bisnestä hiottiin aina. Kilpatanssiesityksen aikana huomasin, kuinka isä oli saanut juttukaverikseen tanssikoulun opettajan, jonka kanssa väännettiin mitäpä muutakaan kuin kauppaa. Isä on bisnesmies henkeen ja vereen ja häneltä olen todennäköisesti saanut tämän halun tehdä itse ja itsellle. Isän antamiin oppeihin kuuluu myös periksiantamattomuus ja se, että töitä on tehtävä oman unelman eteen. Hän on aikanaan aloittanut kellarista ja samat puitteet hän tarjosi minulle alkutaipaleellani. Pienestä on alettava ja paljon on tehtävä töitä. Isä on ollut minulle neuvonantaja ja se, joka lyö faktat tiskiin eikä kaunistele. Jos jokin ideani on hänen mielestään hyvä, hän kannustaa siihen ja jos jokin ei toimi, hän ilmaisee senkin selkeästi.
Kiitos opeista siis isälle<3

Itse pienyrittäjänä nyt neljän vuoden ajan toimineena voin todeta, ettei tämä suomessa helppoa ole, mutta näin pienellä meiningillä ja työstä nauttien tämä on täydellistä! En olisi voinut kuvitellakaan ideaalimpaa tilaisuutta saada omaa kukkakauppaa ja vielä kylään, jossa ihmiset pitävät omanaan! Toivottavasti saan jätettyä omille lapsilleni yrittäjyydestä sellaisen kuvan ja kasvatuksellisen näkökulman, että rahan eteen on tehtävä hurjasti töitä ja toivon heidän näkevän myös ne hyvät puolet tässä. Vielä kun he saavat seurata näin läheltä tätä.

Hyvää yrittäjänpäivää kaikille yrittäjille, olette rautaisia!