27.2.2017

Mikä talo, koska ja keneltä?

Ihan hirveän vaikeaa valita, että millainen siitä talosta sitten tulisi.
Olisiko se jokin valmispaketti? Se olisi ehkä helppo?
Mitä materiaalia? No kaikki ei käy, kun alueen rakennusvaatimukset pistävät vastaan.
Kokokin on kaavassa määritelty ja se vaikuttaa melko paljon talovalintaan. Kaavassa on myös määritelty se, että montako kerrosta talossa saa olla. Meidän kohdalla rajoitukset ovat koon suhteen 180m2 + 30m2 ja 1,5 kerrosta. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin haaveeni korkeasta olohuoneesta tulee toteutumaan tuon kerrosvaatimuksen vuoksi!

Tilasin melkeinpä kaikilta talovalmistajilta esitteitä ja opuksia heidän valikoimistaan. Niistä saa muutenkin todella hyviä vinkkejä ja näkökulmia esimerkiksi pohjaratkaisua miettiessä (ja onhan niitä kivaa pläräillä ja fiilistellä ihan muutenkin ;)).

Lopulta tykästyimme hirsitaloihin. Niin kauniita ja tunnelmallisia vaihtoehtoja. Niissä on se jokin oma juttunsa ja se fiilis hirsitalossa on aivan eri. Olemme nyt myös käyneet katsomassa esittelyjä valmistuneista hirsitaloista ja voi luoja en malta odottaa, että meidänkin alkaa valmistumaan!
Myös hirsitalon taloudellisuus ja vähäiset homeongelmat vaikuttivat päätökseen. Mutta näin visuaaliselta kannalta se oli ihan ykkönen!

Aluksi mielipiteemme I:n kanssa erosivat täysin siitä, millainen talon tulisi olla ulkonäöltään. Minä katselin niitä ihanan romanttisia ja koristeellisia talovaihtoehtoja, joiden terassien kaiteet ovat (vähän vanhanaikaisestikin) koristellut ja erkkereineen kaikkineen näytti kuin satulinnalta.
I taas katseli vain niitä moderneja vaihtoehtoja, jotka olivat niin pelkistettyjä kuin vain voi. Paljon lasia ja vähän dekoratiivisuutta. Lopulta aloin myös lämmetä näille moderneille ja pelkistetyille vaihtoehdoille. Kunhan vain saan vaatimukseni täytettyä:
- Isot ikkunat järvelle päin
- Korkea olohuone
- käytännöllinen pohjaratkaisu (= lasten kannalta toimiva)
Ei kovin paljoa vaadittu? eikä kovin paljoa taivutteluun tarvittu,

Nyt meillä on lähtenyt kolmannen kerran piirrettäväksi haluamamme talomalli ja pohja. Aivan sellaista emme mistään kirjasta köytäneet, mitä halusimme, joten piirtelimme itse erään talomallin pohjaa apuna käyttäen.
Laitan kuvat tänne sitten, kun rakentaja on varmistunut ja niinsanotusti nimet on papereissa!

Nyt tämä homma etenee niin, että odottelemme vielä tarjouksen viimeisimmästä ja mietimme sen tarkkaan. Sitten kun olemme päättäneet, että mihin vaihtoehtoon päädymme lähetetään kuvat eteenpäin ja odotellaan rakennuslupaa (jossa voi Tampereella mennä 3-6kk!!!). Tontilla kaadamme puita ja kaivelemme maata kevään aikana. Katsotaan sitten toukokuussa, että millainen vauveliini meille tulee (valvotaanko vai ei), niin sitten tehdään lopullinen päätös aikataulusta. Siihen en halua lähteä, että väsyneenä ja vailla kykyä teen joitan päätöksiä, joita sitten vauva-ajan jälkeen katuisinkin. Ja haluaisin myös tälläkertaa ihan vähän stressittömämmän vauva-ajan. Silloin kun saimme esikoisemme, minä opiskelin. Aina tilaisuuden tullen oli kirja kourassa, niin kiitos ei nyt samaa.

Aurinkoista viikkoa!
<3: Kristiina



24.2.2017

Miksi rakentaa ja mihin?

Meille ei ole aina ollut selvää, että haluamme ehdottomasti rakentaa sen oman kodin. Oikeastaan se on ollut aina se viimeinen vaihtoehto ja se, johon ollaan aina sanottu, että ei koskaan.
Puolitoista vuotta sitten aloimme kiertelemään asuntoesittelyitä ja etismään omakotitaloa, kun tiesimme tämän nykyisen käyvän pieneksi jossian vaiheessa. Useana sunnuntaina ravasimme monet esittelyt, soittelimme välittäjille varaten yksityisnäyttöjä ja Etuovi.com:in kotivahti kilkutti sähköpostiin joka päivä uusia kohteita.
Aina kuitenkin jokin mättäsi. Joko oli liian pieni, liian suuri, huono huonejärjestys, kallis vuokratontti tai huono sijainti. Nämä perus seikat, joiden pitäsis kaikkien mätsätä ei vain mätsännyt koskaan.
Tai teimme me yhdestä talosta tarjouksen. Talo oli kaikin puolin oikein kiva, mutta minua häiritsi jo valmiiksi alakertaan menevät ahtaat ja jyrkät rappuset. Koitin sitä epäkohtaa sivuuttaa, mutta kyllä se ärsytys olisi luultavasti vain kasvanut asumisvuosien myötä.

Kun olimme jo niin kauan etsineet ja sopivaa ei ollut löytynyt, aloimme varovasti harkitsemaan rakentamista. Se kuulosti läheisten korviin kohtalaisen huvittavalta, kun perhe joka oli hetki sitten vannonut, ettei koskaan rakenna, onkin yhtäkkiä toista mieltä :D.
Puntaroimme rakentamisen hyvät ja huonot puolet ja kyselimme jo taloa rakentaneilta tutuiltamme kokemuksia.
Lopulta hyviä puolia oli jo niin paljon, että ei muuta kun tuumasta toimeen ja tonttia etsimään.

Jonkin aikaa sen jälkeen, kun olimme jo päättäneet alkaa rakentaa, saimme tietää odottavamme toista lasta Toukokuussa suntyäksi. Taas piti miettiä, että kuinka meidän perhe siitä sitten selviää kun on pikkuvauva, neljävee ja raksa. Päätimme kuitenkin että tästä selvitään ja otetaan löyhällä aikataululla ja positiivisella asenteella.

Jatkoimme alkuperäisellä suunnitelmalla ja aloimme metsästämään sitä oikeaa tonttia.
Tälläkertaa puhelimeen kilkatti kerran viikossa Etuovi.comin ilmoitus uudesta myytävästä tontista.
Muistan joskus kuulleeni, että ne hyvät tontit ovat kiven alla ja kyllähän sen järkikin sanoo.
Olen luonteeltani sellainen, että kun jotain päätän, niin teen sen eteen kaikkeni, jotta sen saavutan.
Aloin siis todenteolla etsimään meille tonttia. Tein lähikaupan seinälle ilmoituksen meidän halusta ostaa tontti tältä suunnalta. Muutamia soittoja tuli ilmoituksen myötä, mutta tontit olivat liian syrjässä.
Katsoin myös Tampereen ja Kangasalan sivuilta avoimet tonttihaut. Vehmaisiin oli vapautumassa myyntiin tontteja. Tuttu kiva alue, mutta myytävät tontit osoittautuivat todella pieniksi.
Olkahisiin tuli myös muutama oikein kiinnostava ja hyvä tontti kaupungilta myyntiin, mutta niiden kohdalla olimme auttamattomasti myöhässä.

Netistä löytyi kaksi tonttia, jotka olivat olleet melko kauan myynnissä(se vähän mietitytti). kävimme katsomassa niistä toista ja se oli ihan kiva. Mutta se ihan kiva ei riitä, kun kyse on siitä paikasta, jonne pitäisi koti rakentaa.
Kuulin jostakin, että näiden kahden tontin lähellä on vielä yksi tontti, mutta se ei ole myynnissä enää.
Sanoin miehelle, että käännän kaikki kivet, ennen kun me ostamme yhtäkään tonttia mistään.
Selvittelin asiaa ja sainkin selville missä tämä tontti on. Lähdin Yokon kanssa lenkille ja kävin kurkkaamassa tontin, joka oli näiden kahden edellämainitun tontin vieressä, mutta tien toisella puolella lähempänä järveä. Katsoin postilaatikosta nimen ja numerohausta löysinkin omistajan. Jokseenkin hämmentävän puhelun jälkeen, jonka aikana sain kuulla, että tonttia ei olla myymässä pysyin kuitenkin toiveikkaana. Puoli tuntia puhelun jälkeen seisoin tontilla tontin omistajan kanssa ja ilmoitin varsin selkeästi, että olemme kiinnostuneita tontin ostamaan. Omistajalla(entisellä ;)) itsellään on viereisellä tontilla vapaa-ajan asunto ja iso tontti on lohkottu muutama vuosi sitten.
Kävimme yhdessä I:n ja M:n kanssa tontilla myös ja me kaikki siitä innostuimme. Ihan mutkitta ei kaupat menneet, mutta neljännellä yrittämällä saimme kun saimmekin kaupat tehtyä!

Mitä enemmän tätä projektia on päässä pyörittänyt ja tehnyt laskelmia, sitä enemmän olemme tästä innoissamme! Nyt tämä ratkaisu tuntuu ainoalta oikealta ja tästä tulee hyvä juttu.


Hyvää viikonloppua!

<3: Kristiina

23.2.2017

Ensimmäinen postaus!

Huh! Jo pitkän aikaa olen ajatellut, että haluaisin kirjoittaa blogia. Olen kuitenkin puntaroinut, etää onko minulla oikeasti tähän aikaa ja onko kirjoittajan taitoni riittävät tähän?
Nyt viimein sain rohkeutta tähän ja toivottavasti lähtee luistamaan!

Kerron ensin vähän meistä.
Meidän perheeseen kuuluu mieheni, jonka kanssa yhteistä taivalta on takana seitsemän vuotta (Huh mihin aika menne!!). Häitä me tanssimme kesällä 2015. Meillä on ihana pieni 4-vuotias poika, joka odottaa jo kovasti isoveljeksi tulemista. Toukokuussa mietä onkin sitten jo neljä!!
Meidän perheeseen kuuluu myös kilttiäkin kiltimpi sekarotuinen vanharouva Yoko. Yoko on koira, joka ymmärtää ajatuksestakin mitä tulee tehdä ja joka ei koskaan tee mitään, minkä tietää olevan väärin. 

Asumme noin 30 km:n Tampereen keskustasta, eli jonkun mielestä ihan landella!
Olen itsekin sanonut vielä kymmenen vuotta sitten, etten koskaan muuttaisi tänne. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, viihdytään erinomaisesti ja tänne meidän unelmien kotikin jonain päivänä valmistuu. Sen aikaa, kun rakennusprojekti on aluillaan, niin asumme meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa. Ostimme tämän rivitalon päätyasunnon kun nämä olivat vielä rakennusvaiheessa, joten saimme vaikuttaa pohjaratkaisuun ja pintamateriaaleihin. Siksi pitikin pitkään pohtia, että onko valmis vielä tästä kodista lähtemään ja ottaa niinkin ison askeleen kuin rakentaminen. Ja onhan tämä M:n syntymäkoti ja tänne liittyy niin paljon ihania muistoja!


Työskentelen S-pankissa oikeana työnäni, mutta sen ohella toteutan unelmaani kukka-alalla. Perustin toiminimen vuonna 2014, kun esikoisemme oli vuoden. 
Kukitan pääosin häitä, mutta teen myös tilauksesta muutakin sidontaa, kuten hautajaisia, juhlia ja muita tilaustöitä. 

Harrastukset ovat vuosi vuodelta vähentyneet ja moni rakas laji jäänyt pakon sanelemana pois kalenterista. Tällähetkellä pidän kuntoa yllä käymällä salilla ja lenkillä, mutta ehkä jonain päivänä myös golf, lumilautailu ja avantouinti saavat tilaa kalenteristani. 

Ihanaa Torstaita ja palataan!

<3: Kristiina