Yhtä juhlaa

Hän on niin onnellinen isojen poikien
pyörästään

Ensimmäistä kertaa saatiin päälle
tuo aivan ihana Zaran huivi ja t-paita!
Neuletakki on mangosta ja housut
Kappahl.

Viikonloppuna vietettiin meidän esikoisen 4-v syntymäpäiviä. Olen aina tykännyt pitää juhlia kotona ja kutsua läheisiä milloin mistäkin syystä kahvittelemaan ja juhlimaan. Olemme ottaneet perinteeksi jopa nimipäiväjuhlien järjestämisen lapselle, vaikka tämä perinne tuntuu olevan yleisesti aika harvinaista. Joskus nekin pienet juhlat ovat lähteneet vähän lapasesta ja kutsuttuja vieraita niin paljon, että on ollut pakko pitää kaksipäiväisenä.

aika nopesti juhlavaatteiden tilalle vaihtui tämä huikean hieno
pelipaita ✌😻

Suntymäpäivät meillä on joka vuosi ollut M:lle vähintään kaksipäiväiset, jotta saadaan järkevästi kaikki mahtumaan meille ja siinä saa vaihdettua helposti kuulumisetkin kaikkien kanssa kun vieraiden saapuminen on porrastettu.
Tänä vuonna kuitenkin ulkoistimme kaverisynttärit Leon Leikkimaahan. Se helpotti todella paljon! Ei tarvinnut miettiä tarjottavia ja ohjelmaa viidelletoista lapselle ja loppusiivouksen hoiti joku muu kuin itse. Sai vain pitää hauskaa ja sen jälkeen ajaa siistiin kotiin <3.

Olihan tämä kieltämättä aika hurja!

Ohjelmaan kuului ensin merirosvoteemaisessa huoneessa syömistä ja herkuttelua. Muutamasta vaihtoehdosta M valitsi tarjottavaksi kananugetit, jäätelöä ja viidakkojuomaa. 15 lasta ja heidän vanhemmat eivät luultavasti olisi meille kotiin mahtunt ja sen herkkunäärän jälkeen lapset pääsi purkamaan energiaa leikkipaikalle.

Moneen kertaan tuli se oma lapsi sinne leikkimaahan hukattua ja I:n kanssa tähyilimme kiipeilytelineet ja muut laitteet moneen kertaan läpi ja aina se lapsi sieltä löyi... Ennen kun taas hävisi :D.
Illalla vireystila pikkumiehellä oli kyllä päivän menon mukainen. Aivan poikki ja juuri ja juuri jaksoi iltapuuron syödä nukahtamatta.

Sunnuntaina tulivat sukulaiset ja ystävät vielä juhlimaan ja juhlintaa kestikin ilta seitsemään saakka!
Ihana syntymäpäiväviikonloppu ja pikkuherra niin onnellinen!

aurinkoisen keväistä viikkoa
<3: Kristiina

<3

Ongelmana auto!

Olen jo valehtelematta kahden vuoden ajan etsinyt uutta autoa itselleni. Vanha autoni on mitä loistavin Toyota Corolla vuodelta 2002, mutta se käy vähän ahtaaksi. Siinä on kolme ovea ja se tuotti haasteita jo M:n vauva-aikana kun turvakaukalo mahtui juuri ja juuri ovesta takapenkille. En edes halua ajatella mitä se olisi nyt kun on istuin ja kaukalo, joita välillä vaihdellaan autosta toiseen ja ne pitää asetella ovenraosta juuri oikeassa kulmassa!
En vaihtaisi autoa mistään hinnasta, jos se vain olisi meille käytännöllisempi viisiovinen. Se on palvellut minua siitä saakka, kun sain ajokortin, eikä siinä ole koskaan ollut suurempia vikoja. Sen saa parkkeerattua pieninpäänkin koloon keskustan ahtailla parkkipaikoilla ja sen tilat (ovien lukumäärää ottamatta huomioon) ovat huikeat!
Muistan yhdenkin reissun kun olimme siskoni ja lasten kanssa Ideaparkissa, niin kotiin lähdettäessä saimme pakattua autoon turvallisesti kaksi lasta, itsemme, kahden perheen viikonlopun ruokaostokset, shoppailut ja yhdet vaunut! Voisi tuosta määrästä päätellen kuvitella, että olimme liikkeellä farmariautolla.
Onhan sillä pienellä punaisella Corollalla tunnearvoakin! On se niin monet reissut nähnyt ja jos sen sisällä käytyjä keskusteluja ystävien kanssa saisi kuunneltua jostakin, niin ne olisivat varmasti huikeita :D!

Otin itseäni niskasta kiinni tammikuussa ja päätin vihdoin löytää auton ennen kun vauva syntyy. Voin kertoa, että autokaupoilla pyöriminen, koeajaminen ja ennakkoluulot naisesta autokaupoilla alkoi tympinään välillä oikein kunnolla! Yhtenäkin keskiviikkona niin kunnolla, että kolmen koeajamani auton jälkeen luovutin ja vaihdoin autokaupan kenkäkauppaan, joka oli huomattavasti helpompaa!
Tässä yksi esimerkki autokaupassa käynnistä:
Menin nimeltä mainitsemattomaan autokauppaan ja kerroin minua palvelemaan tulleelle myyjälle tarpeeni. Hän esitteli kolme vaihtoehtoa, joista kahteen ei mahtunut vaunut peräkonttiin ja yhdessä oli niin paljon kilomemetrejä ajettu, etten edes harkinnut. Ensimmäisestä autosta näin heti, ettei vaunut mahdu, mutta myyjän mielestä kannatti vielä kokeilla. Lähdin parkkipaikalta hakemaan autostani vaunuja vain todetakseni, ettei ne sinne mahtunut. Tämän jälkeen myyjä ehdotti, että penkit kaadetaan, jollon vaunut mahtuu. Kysyin myyjältä ehdostusta sille, että mihin minä lapset sitten laitan, jos penkit on kaadettu?. Tähän myyjällä oli tottakai vastaus: "Jostain pitää tinkiä!".
Kiersin mielummin I:n kanssa autokauppoja, jotta hän sain hoitaa kyselyt auton ominaisuuksista ja huolloista. Aina se ei kuitenkaan ollut mahdollista mennä yhdessä.

Viime viikolla sain puhelun yhdeltä autokauppiaalta, joka kertoi saaneensa myyntiin mahdollisesti meille sopivan auton. Kävimme sen koeajamassa ja kokeilimme, että vaunut varmasti mahtuvat kyytiin (Kiitos BabyStyle Lielahden ihanan henkilökunnan kun lainasivat meille vaunuja, jotta saimme sopivuuden kokeilla!).
Kaikki muutkin kriteerit autossa täyttyivät ja nyt ei muuta kuin tervetuloa Honda Insight 1.3 hybrid  ja heihei Toyota!
En enempää tämän auton teknisiin tietoihin takerru, mutta tärkeitä oli, että siinä on isofixit lasten istuimille, sillä on ajettu vain 57tkm ja se on vuoden 2012 malli. Ja onhan se kivan värinenkin :D!

<3: Kristiina

Materialismionnellisuus

Lasten vaatteet ovat aivan ylitsepääsemättömän söpöjä! Olen onneksi säästänyt paljon M:n vaatteita ja niitä pieninpiä olenkin jo kaivellut säilytyksestä esille. Siskokin on kerännyt heidän esikoiselta pieneksi jääneitä vaatteita meille lainaksi, kunhan saisin aikaiseksi ne heiltä hakea.
Vaikka paljon on tullut säästettyäkin, olen silti aivan heikkona vaatekauppojen lastenvaateosastojen tarjontaan!
Olimme viikonloppuna siskoni kanssa pienellä irtiotolla Helsingissä ja tietysti tuli shoppailtua vähän. Matkaan tarttui vaatekaapin täydennystä ihan koko perheelle, mutta ehdottomasti hienoimmat löydöt tein lapsille!
Yksi suosikeistani lastenvaatteissa on ZARA, josta harvoin itselleni löydän mitään, mutta lasten vaatteet heillä on kauniita!
Vauvanvaatteissa tykkään myös Kappahlin Newbie malliston vaateista. Olen joitain niitä ostanut myös isompana kokona M:lle, mutta laatu ei ole niin hyvää.
Lindexin Newborn mallisto on myös kaunista!

Tässä vielä uusimmat löydöt pienille <3.

Pipo Stockmann BEL
Villatakki Benetton
Huivi ja paidat Zara Kids

Tämä koko setti Zara Mini collectionin mallistosta

Eikös olekin suloisia!
<3: Kristiina

Mikä muuttuu, kun asumismuoto vaihtuu rivitalosta omakotitaloon?

Oma henkilökohtainen asumishistoriani lapsuusajalta painottuu enemmälti omakotitaloasumiseen. Olemme toki asuneet sekä omakotitalossa, rivitalossa, että kerran kerrostalossa väliaikaisesti.

Silloin, kun olin teini-iässä perheessämme oli omakotitalon rakennusprojekti. Sitä vierestä seuranneena (ja omaan huoneeseen aivan järkyttävät tapetit valinneena!!) voisin todeta, että helpolta näytti. Voi olla, että äiti sai sen näyttämään niin helpolta ja vaivattomalta, tai sitten se vain oli sitä.

Lapsena ei niinkään ajatellut sitä asumismuotoa, vaan enemmänkin niitä kavereita lähellä. Siksi rivitaloasuminen oli silloin niin mukava vaihtoehto, kun pihoilla oli leikkikaveria aina!

Kun verrataan asumiskustannuksia (arviota) nyt meidän nykyisen rivitaloasunnon, joka on 80m2 ja 2012 valmistunut / tuleva talomme, niin eroa on yllättävän vähän. Meille tulee maalämpö, joka tarkoittaaa sitä, että sähkölaskut pysyvät kutakuinkin samana, vaikka neliöitä on yli tuplat. Nykyisessämme on suora sähkölämmitys, sekä ilmalämpöpumppu ja varaava takka, jotka varsinkin talvella vaikuttavat sähkönkulutukseen positiivisesti! Omakotitaloasumisen peruskustannuksiin meillä lisäksi tulee lukeutumaan mm. jätemaksu ja kiinteistövero,

On muistettava, että vaikka rivitaloyhtiössä toimiikin hyvin järjestely esimerkiksi yhteisistä pihanhoitovälineistä ja muusta, niin onhan se myös näkyvissä yhtiövastikkeessa!

Luulen että suurimpana muutoksena tulee olemaan se kaiksesta itse huolehtiminen ja valta päättää kaikesta(melkein kaikesta) itse. Yhtiössä kun kaikki muutokset vaativat aina yhtiökokouksen tai hallituksen luvan.

Rivitaloyhtiössä jätteiden lajittelu ja jätehuolto ylipäätään on tehty todella helpoksi! Meillä on isot astiat jotka tyhjennetään usein, sekä lajittelupiste. Omakotitalossa meillä tulee olemaan se yksi jäteastia, johon sekajäte menee ja muut lajitellut pitää viedä 500m:n päässä olevalle lajittelupisteelle.

Omakotitaloasumisen myötä se kuuluisa oma rauha ja yksityisyys lisääntyy. Toisaaltaa taas häviää se taloyhtiön yhteisöllisyys.
Jos esimerkiksi vertaan tähän meidän nykyiseen taloyhtiöön, niin naapurit ovat mitä mukavimpia ja lapsilla leikkikaveria toisistaan. Onneksi tulevalla kotikadullamme on pari kaveria jo :)!

Odotan niin paljon sitä, että meillä on oma rauhaisa piha, jossa voi viettää iltaa suojassa! Terassimme tulee olemaan "sisäpihalle" päin, kun talomme tämänhetkisen suunnitelman mukaan sijoittuu tontin tien puoleiselle reunalle ja täten meille jää käyttöön niinsanottu sisäpiha.

Pitkään puntaroimme, että kannattaako meidän lähteä näin uudesta, huolettomasta ja helposta kodista minnekkään ja keskityttäisiin esimerkiksi matkusteluun. Kyllä meitä kuitenkin liikaa houkutteli tämä projekti, että sitä edetään ja täysillä! Matkustellaan sitten vanhoina :D!

Aurinkoista viikkoa ja tulevaa Naistenpäivää!

<3: Kristiina