vauva-arki

Anturi, joka mittasi sykettä ja happea.
Ja josta vauvalle tuli pieni palovamma, kun anturi oli liian
kauan samassa paikassa :(.

Meidän visiitti kotona jäi kovin lyhyeksi, kun taas piti lähteä lastenosastolle.
Kun pääsimme vauvan syntymän jälkeen pois sairaalasta, niin ehdimme viettää tavallista vauva-arkea vain neljä päivää, Neljä ihanaa päivää, jonka aikana sai vaihtaa vaipat omalla hoitopöydällä, syöttää vauvaa sillojn kun siltä näytti, ilman kellon kyttäämistä ja nukkua koko perhe saman katon alla. Kotiuduimme keskiviikkona ja sunnuntaina aloin kuuntelemaan, että vauvan nenässä rohisee.
Keskiviikkona varasin ajan lastenlääkärille ja siellä minulle sanottiin, että nenässä rohisee maito. Kerroin yskästä, joka vauvalla kuulostaa pahalta, mutta ei lääkäri sitä sen kummemmin noteerannut. Kehotti menemään päivystykseen, jos vauvalla on hengenahdistusta.
Perjantaina aamulla lähdin acutaan ja olin siellä klo 5.00. Siellä lääkäri tutki ja kertoi saman kun edellinen, vaikka jo tomerammin sanoin että olen varma ettei nenässä mene vain maito ja yskä kuulostaa todella pahalta.
No, lopulta teki jo niin pahaa katsoa, kun vauva oli niin kipeä eikä kukaan usko, että varasin jälleen ajan, mutta eri lääkäriasemalle. Istuin Mehiläisen odotusaulassa ja syötin vauvaa. Menin sinne sen verran ajoissa, että ehdin syöttää ennen kun meidän aika on. Lääkäri ilmeisesti kuuli huoneeseensa, että me olimme jo paikalla ja pyysi sisään. Vauva piti ateriastaan kiinni ikenet valkoisina, kun minä marssin määrätietoisesti lääkärin huoneeseen samalla ilmoittaen, ettemme poistu huoneesta ennen kun rouva lääkäri on ottanut meidät tosissaan. Lääkäri kyseli vauvan alkutaipaleesta ja kun kerroin, että meillä oli fetomaternaalivuoto, niin lääkäri sanoikin muistaneensa meidät sairaalalta. "Aa te olette se perhe!". En ole varma, onko se hyvä vai huono että meidän perhe muistetaan vielä kolmen viikon jälkeen sinä "läheltäpiti-perheenä".
Lääkäri tutki ja onneksi otti meidät vakavasti ja laittoi heti lähetteen lasten poliklinikalle.

Menimme suoraa tietä Tayssiin ja olin helpottunut, kun vihdoin vauva saa hoitoa ja helpotusta niin kipeään oloonsa. Polilla tehtiin RSV pikatesti ja se näytti positiivista. Siitä alkoi meidän viikon kestävä sairaalajakso.

RSV on virus, joka on pienille vauvoille vaarallinen ja melkein aina sairaalaseurantaa vaativaa, mutta isommilla se saattaa ilmetä vain flunssana eikä vaadi sairaalahoitoa. Näillä ihan pikkuisilla kun on niin pienet putket, että hengittäminen vaikeutuu pienestäkin. Ja miedän kohdalla oli sekin, että vauva ei ollut vielä edes lasketussa ajassa!

Tuntui niin turhauttavalta olla taas sairaalassa ja kiinni koneissa. Vaikka olin onnellinen että pääsimme viimein hoitoon, niin pettymys tavallisen arjen loppumisesta taas hetkeksi oli suuri.

Tätä seurattiin tarkemmin, kuin
telkkaria koskaan!

Taas oli happisaturaatiokäyrää seurattavana ja pulssi tarkkailun alla. Meille oli jo osastolta tuttua puuhaa käyttää monitoria ja säädellä itse piuhoja. Se tuntui jopa tavallisemmalta, kuin se kotona vauvan hoitaminen. Ihan kuin kotonaolo olisi ollut pitkä viikonloppu viiden tähden hotellissa ja taas paluu arkeen, eli sairaalaan alkoi.
Nyt oli vain hyväksyttävä se, että täällä ollaan ja ei tiedetä kuinka kauan. Ensimmäinen äitienpäiväni kahden pojan äitinä alkoi kumipatjalta sairaalan lattialta, mutta seuraavana toivottavasti paremmissa oloissa!

RSV on virustauti, eli siihen ei ole mitään lääkettä, joka sen tuosta vain parantaisi. Oli vain oloa helpottavia laitteita ja konsteja. Nenästä ja nielusta imettiin limaa tehokkaalla koneella, hengiteltiin keittosuolaspiiraa ja nukuttiin kohotetulla sängyllä
Vauva sai hengityksen avuksi koneen, joka työnsi ilmaa pienellä happilisällä höystettynä viiksien avulla. Tällä koneella saatiin pidettyä vauvan happisaturaatio riittävän korkealla.

Tällä koneella autettiin hapensaannissa ja
hengittämisessä

Ruoka meni nenä-mahaletkulla ja minulla meinasi tästä syystä maidontulo lopahtaa. Käytin kaikki poppakonstit, jotka lisäisivät madontuloa. Hain luontaistuotekaupasta imetysteetä ja marketista alkoholitonta kaljaa. En kehdannut viedä kaljojani osaston yleiseen jääkaappiin, joten nautiskelin ne huoneenlämpöisinä. Kaikkea sitä tekee vauvan riittävän ravinnon takaamiseksi!

Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ympärillä ja monta ihmistä, jotka olivat valmiita meitä auttamaan. Eniten harmitti M:n puolesta, kun arki muuttui taas niin epätasaiseksi. M vietti paljon aikaa minun äidillä ja se vei ajatukset usein pois ikävästä. Välillä M tuli myös sairaalalle meidän kanssa ja pidimme leffailtaa.
I vietti paljon aikaa sairaalalla ja oli ihanaa saada sinne aikuista seuraa. Enää emme jaksaneet tai pystyneet synkistelemään kokoaikaa, vaan saimme onneksi myös huumoria päiviimme. Se auttoi jaksamaan sairaalassaoloajan. Niin monta huonoa vitsiä ja vedet silmissä nauramista.
Niin ja saston hoitajat olivat jälleen kerran aivan huippuja!

Pääsimme kotiin viime perjantaina ja toivon todella, että meidän sairaalajaksot olisi nyt taputeltu!

Aurinkoista viikkoa!
<3: Kristiina