Meille ei ole aina ollut selvää, että haluamme ehdottomasti rakentaa sen oman kodin. Oikeastaan se on ollut aina se viimeinen vaihtoehto ja se, johon ollaan aina sanottu, että ei koskaan.
Puolitoista vuotta sitten aloimme kiertelemään asuntoesittelyitä ja etismään omakotitaloa, kun tiesimme tämän nykyisen käyvän pieneksi jossian vaiheessa. Useana sunnuntaina ravasimme monet esittelyt, soittelimme välittäjille varaten yksityisnäyttöjä ja Etuovi.com:in kotivahti kilkutti sähköpostiin joka päivä uusia kohteita.
Aina kuitenkin jokin mättäsi. Joko oli liian pieni, liian suuri, huono huonejärjestys, kallis vuokratontti tai huono sijainti. Nämä perus seikat, joiden pitäsis kaikkien mätsätä ei vain mätsännyt koskaan.
Tai teimme me yhdestä talosta tarjouksen. Talo oli kaikin puolin oikein kiva, mutta minua häiritsi jo valmiiksi alakertaan menevät ahtaat ja jyrkät rappuset. Koitin sitä epäkohtaa sivuuttaa, mutta kyllä se ärsytys olisi luultavasti vain kasvanut asumisvuosien myötä.
Kun olimme jo niin kauan etsineet ja sopivaa ei ollut löytynyt, aloimme varovasti harkitsemaan rakentamista. Se kuulosti läheisten korviin kohtalaisen huvittavalta, kun perhe joka oli hetki sitten vannonut, ettei koskaan rakenna, onkin yhtäkkiä toista mieltä :D.
Puntaroimme rakentamisen hyvät ja huonot puolet ja kyselimme jo taloa rakentaneilta tutuiltamme kokemuksia.
Lopulta hyviä puolia oli jo niin paljon, että ei muuta kun tuumasta toimeen ja tonttia etsimään.
Jonkin aikaa sen jälkeen, kun olimme jo päättäneet alkaa rakentaa, saimme tietää odottavamme toista lasta Toukokuussa suntyäksi. Taas piti miettiä, että kuinka meidän perhe siitä sitten selviää kun on pikkuvauva, neljävee ja raksa. Päätimme kuitenkin että tästä selvitään ja otetaan löyhällä aikataululla ja positiivisella asenteella.
Jatkoimme alkuperäisellä suunnitelmalla ja aloimme metsästämään sitä oikeaa tonttia.
Tälläkertaa puhelimeen kilkatti kerran viikossa Etuovi.comin ilmoitus uudesta myytävästä tontista.
Muistan joskus kuulleeni, että ne hyvät tontit ovat kiven alla ja kyllähän sen järkikin sanoo.
Olen luonteeltani sellainen, että kun jotain päätän, niin teen sen eteen kaikkeni, jotta sen saavutan.
Aloin siis todenteolla etsimään meille tonttia. Tein lähikaupan seinälle ilmoituksen meidän halusta ostaa tontti tältä suunnalta. Muutamia soittoja tuli ilmoituksen myötä, mutta tontit olivat liian syrjässä.
Katsoin myös Tampereen ja Kangasalan sivuilta avoimet tonttihaut. Vehmaisiin oli vapautumassa myyntiin tontteja. Tuttu kiva alue, mutta myytävät tontit osoittautuivat todella pieniksi.
Olkahisiin tuli myös muutama oikein kiinnostava ja hyvä tontti kaupungilta myyntiin, mutta niiden kohdalla olimme auttamattomasti myöhässä.
Netistä löytyi kaksi tonttia, jotka olivat olleet melko kauan myynnissä(se vähän mietitytti). kävimme katsomassa niistä toista ja se oli ihan kiva. Mutta se ihan kiva ei riitä, kun kyse on siitä paikasta, jonne pitäisi koti rakentaa.
Kuulin jostakin, että näiden kahden tontin lähellä on vielä yksi tontti, mutta se ei ole myynnissä enää.
Sanoin miehelle, että käännän kaikki kivet, ennen kun me ostamme yhtäkään tonttia mistään.
Selvittelin asiaa ja sainkin selville missä tämä tontti on. Lähdin Yokon kanssa lenkille ja kävin kurkkaamassa tontin, joka oli näiden kahden edellämainitun tontin vieressä, mutta tien toisella puolella lähempänä järveä. Katsoin postilaatikosta nimen ja numerohausta löysinkin omistajan. Jokseenkin hämmentävän puhelun jälkeen, jonka aikana sain kuulla, että tonttia ei olla myymässä pysyin kuitenkin toiveikkaana. Puoli tuntia puhelun jälkeen seisoin tontilla tontin omistajan kanssa ja ilmoitin varsin selkeästi, että olemme kiinnostuneita tontin ostamaan. Omistajalla(entisellä ;)) itsellään on viereisellä tontilla vapaa-ajan asunto ja iso tontti on lohkottu muutama vuosi sitten.
Kävimme yhdessä I:n ja M:n kanssa tontilla myös ja me kaikki siitä innostuimme. Ihan mutkitta ei kaupat menneet, mutta neljännellä yrittämällä saimme kun saimmekin kaupat tehtyä!
Mitä enemmän tätä projektia on päässä pyörittänyt ja tehnyt laskelmia, sitä enemmän olemme tästä innoissamme! Nyt tämä ratkaisu tuntuu ainoalta oikealta ja tästä tulee hyvä juttu.
Hyvää viikonloppua!
<3: Kristiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti