Asuntomessujen antia

Yhden messutalon terassinäkymä. Kelpaisi!

Teimme kesälomareissun tänä vuonna Mikkeliin. Yhdistimme kätevästi lapsille antoisan lomareissun ja meille aikuisille antoisan asuntomessureissun. Olimme kaksi yötä, Su-Ti Visulahden leirintäalueella oikein kunnolla karavaanareina asuntoautolla!

Sunnuntain vietimme Visulahden Dinosauriassa huvitellen, sillä sille päivälle sattui hellepäivä. Maanantaina suuntasimme asuntomessuille koko poppoo.

Onneksi messualue oli aivan keskustan tuntumassa, niin ei tarvinnut pitkiä matkoja taxissa istuskella.

Ja nyt itse aiheeseen.
Vuoden 2017 asuntomessut järjestetään Mikkelissä uskomattoman kauniilla paikalla aivan keskustan tuntumassa. Osa taloista ovat jylhillä rinnetonteilla ja niiden ikkunoista aukeaa henkeäsalpaavan kauniit näkymät Saimaalle. En siis yhtään ihmettele, miksi taloissa ei paljoa peittävää seinäpintaa ollut, vaan pelkkää ikkunaa.

Lähdimme messuille hakemaan inspiraatiota, ideoita ja  uusimpia innovaatioita tekniikassa.

Niitä myös saimme. Muutama aivan erityisen tärkeä asia meidän oman projektin kannalta sai varmistuksen toimivuudestaan. 

Mitä me saimme irti messuista omaa taloa ajatellen? Tässä pieni listaus löydöistämme:

Siirtonurmi

Tätä helppoa ja vaivatonta pihanlaittomenetelmää en ollut edes harkinnut. Ajattelin, että tasoitamme pihan heti keväällä ja viljelemme nurmen itse, mutta siirtonurmen kauneus ja helppous alkoivat viehättää. Siirtonurmen asennus vaatii hyvät pohjatyöt ja kastelun aluksi(niinkuin kylvettykin), mutta siirtonurmi kestää pientä kulutusta jo heti asennuksen jälkeen. Siksi tämä olisi meille ihanne, sillä pojat pääsisivät heti temmeltämään pihassa.
Siirtonurmen hyötynä on myös sen rikkaruohottomuus. Nurmi on kauniin vihreä ja tasainen, eikä siellä kasva ylimääräisiä heiniä.

Siirtonurmen hinta on noin 3-6€/m2 ja se on helppo asentaa itse!

Tämä siis (toivottavasti) meille!

Liesituuletin

Meillä on jo keittiösuunnittelu hyvällä mallilla ja olimme valinneet liesituulettimeksi kattoon integroidun tuulettimen, joka ei paljoa katosta laskeutuisi. Hyvä ja toimiva ratkaisu sekin. Messuilla kuitenkin huomasimme vielä kätevämmän ratkaisun. Nimittäin liesituuletin oli integroitu liesien viereen. Vau! Tässä liesituulettimessa on sisällä aktiivihiilisuodatin, joka imee ruoantuoksut, höyryt ja hajut. 

Drop-allas

Suomalaista Desingiä oleva Drop kylpytynnyri on ulkomuodoltaan äärimmäisen kaunis! Se on nimensä mukaisesti upotettu terassiin(meillä näin) ja se siitä tekeekin mielestäni erityisen kauniin. Altaaseen on mahdollista ottaa lisävarusteena vaikka mitä. Meille tulee "ylimääräisenä" ainakin poreet. Allas on mahdollista ottaa kamiinalämmitteiseksi tai sähköllä. Meille kun tulee maalämpö, niin se liitetään siihen. Kerron tästä lisää vielä sitten kun se on ajankohtainen meillä!

Suihkutilan väri
Olimme aluksi ajatellut vaaleaa suihkutilaa ja tummaa saunaa. Messuilla kun konkreettisesti näki muitakin vaihtoehtoja, niin aloimme kallistumaan tumman harmaaseen isoon laattaan suihkutilassa. Se on näyttävä ja tunnelmallinen. Oikealla valaistuksella se on bueno!


Saimmehan toki paljon muitakin ideoita ja ihastelun määrä oli huipussaan! Oli messukodit nimittäin niin kauniita.
Valokuvien osalta ei mennyt niinkuin olin suunnitellut. Nimittäin minulla on tasan yksi kuva, jonka voin tänne laittaa teille! Oman haasteen toi kuvaamiseen väenpaljous taloissa. Kaikissa ottamissani kuvissa on niin monta ihmistä samassa kuvassa, että kuvattu kohde jää varjoon. Esimerkiksi kun otin kuvan Drop-altaasta, niin I kysyi "niin kuvasitko tuota allasta vai esittelijää?". Toinen pieni asiaan vaikuttava tekijä oli se, että V oli Manducassa, M käsivarressa ja I:n kanssa yritin jakaa ajatuksia taloamme koskevista asioista, niin valokuvaus unohtui usein.
Mutta toivottavasti saitte postauksesta hyvin kiinni ja näette nämä visiomme sitten meillä valmiina ;)!

<3 Kristiina

Mikä ihmeen fetomaternaalivuoto?

Niinpä! En ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja minulla meni viikko siihen, että osasin edes lausua tuon. Tästä hirveästä, epäreilusta ja liian vähän tutkitusta raskauskomplikaatiosta on aivan liian vähän tietoa olemassa. Yleensä googlettamalla löytää hurjasti tietoa. Sekä väärää, että oikeaa.
Vajaa viikko sairaalasta kotiutumisemme jälkeen uskaltauduin kirjoittaa googleen Fetomaternaalinen vuoto. Otin sen riskin, että saan vain pääni sekaisin ja huolestun lisää. Ensimmäinen linkki oli kaikessa kamaluudessaan: -Kohtukuolema. Niin myös seuraava ja sitäseuraava. Tämä herätti minut todellisuuteen siitä, kuinka lähellä oli menettää meidän vauva.

Fetomaternaalinen vuoto tarkoittaa näin "tavallisella kielellä" sitä, että sikiön punasolut ovat syystä tai toisesta alkaneet vuotaa napanuoran kautta äitiin. Aivan kuin vauva hiipuisi hiljaa pois. Vuodon voi aiheuttaa esimerkiksi kolari, kova isku vatsaan, kaatuminen tai vauvan kääntöyritys perätilasta. Meidän tapauksessa ei selvinnyt mikä vuodon on aiheuttanut.
Vuotoja on kahdenlaisia. On massiivinen, joka myös meillä oli. Siinä punasolut vuotavat pikkuhiljaa, päivistä jopa viikkoihin, jolloin sikiö sopeutuu paremmin poikkeustilaan ja saa säädeltyä veren kiertämään tärkeissä elimissä kuten aivoissa ja sydämessä. Toisessa tapauksessa vuoto on ollut nopea ja vauvan tärkeät elimet kuten aivot ja sydän eivät ehdi sopeutumaan niin hyvin.

Mitenkö äiti voi tämän huomata? Sepä tässä onkin niin petollista. Oireita ei välttämättä ole ollenkaan. Olen kuullut, että äiti voi olla todella väsynyt, saattaa tuntua kipua vatsassa tai se yleisin; liikkeet eivät enää tunnu. Minulla oli vain huoli liikkeistä, joita tuntui, mutta todellaTODELLA vähän.
Sairaalaan mentäessä sikiön ahdinkotilasta kertoo paljonkin sykekäyrässä tapahtuvat poikkeamat ja niistä muistaakseni meidänkin gyne alkoi epäillä tätä vuotoa. Vuotoa ei siis näe mitenkään eikä äiti esimerkiksi fyysisesti vuoda. Ultrassakin vauva näytti olevan ok ja kaikki kolme napasuonta olivat ok.

Meillä V lähti syntymän jälkeen suoraan teho-osastolle ja sai kaksi verensiirtoa. Siinä mentiin aivan hetki kerrallaan. Vointi kuitenkin koheni yllättävänkin nopeasti ja hän näytti olevansa valmis taistelemaan tietään kotiin isoveljeä katsomaan. Nyt käymme jokatoinen viikko verikokeissa ottamassa pvk josta selviää tuottaako hän itse punasoluja ja kuinka hyvin.

Tässä lainaus eräästä artikkelista aiheeseen liittyen:
"Se aiheuttaa lähes aina vauvan menehtymisen tai vammautumisen ja lievemmässä muodossa sikiön anemisoitumisen ja hydropsin (turvotuksen)."
Linkki tutkimukseen

Jos tämän kirjoituksen eksyy lukemaan joku, joka on kokenut saman ja on vailla vertaistukea, niin facebookista löytyy suljettu ryhmä FetoMaternal Hemorrhage Support Group, jossa on ympäri maailman vanhempia, jotka ovat kokeneet tämän. Monta, liian monta surullista tarinaa, mutta kyllä sinne selviytymistarinoitakin mahtuu.

<3 Kristiina

Tuki ja turva synnytyksessä

Yhtä tärkeää, ihmeellistä ja elämäämullistava kokemus synnytys varmasti on myös iseille, kun meille äideillekin. Isät kokevat sen eri tavoin. Jotakita pyörryttää ja oksettaa, joku ei halua olla ollenkaan mukana, joku ei pysty olemaan syystä tai toisesta ja osa taas ovat läpi synnytyksen aivan skarppina ja enemmän tilanteentasalla kuin äiti.
Meidän esikoisen syntymän kohdalla toteutui tämä viimeisin. Lyhyesti sanottuna M kun syntyi, niin se kesti pari päivää ja oli melkoisen kivuliasta (niinkuin yleensä synnytys on). I oli kokoajan rauhallinen ja kyseli juurikin tarvittavat asiat lääkäreiltä ja kätilöltä. Hän seurasi näytöltä supistuksiani ja kertoi koska pitää ponnistaa. Hänellä ei ollut yhtäkään huonoa läppää vääränä hetkenä ja hänellä oli tilanne hallussa, toisin kuin minulla.
tämän toisen syntymän kohdalla I oli kokoajan rauhallinen ja uskoi kaiken päättyvän hyvin. Siinä kohtaa kun salissa ollessamme kätilön suusta kuulimme, että meistä tulee tänään toisen pienen pojan vanhemmat, oli I:lläkin tippa silmässä <3. Leikkauspäätöksen kuultuani olin kohtalaisen paniikissa. I kuitenkin rauhoitteli ja seuraavan kerran kun hänet näin, oli hänelle annettu oikein hienot leikkaussalivaatteet. Violetti myssy ja kaapu päällä hän hiihti viereeni pitämään kädestä kiinni ja antamaan luvan nukahtaa, samaan aikaan kun pientä urheaa vauvaamme leikattiin vatsastani ulos. Leikkauksen jälkeen hän lähti mukaan kun V vietiin teholle. I otti minulle heräämöön kuvia vauvasta ja siellä ihailimme niitä yhdessä. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka I on ollut molemmissa synnytyksissä se suuri apu!

Sairaalassa synnytyksen jälkeen ei iseillä kovin hyvät oltavat ole. Onneksi Tayssiin on muutama vuosi sitten rakennettu potilashotelli, jonne synnyttäneet pääsevät perheenä tutustumaan uuteen tulokkaasen, mutta se vaatii että kaikki on synnytyksessä mennyt hyvin ja vauvan vointi on hyvä. Jos vauva ja äiti menevät vierihoito-osastolle, niin saa siellä isät olla aamusta iltaan ja yöksi kotiin. Sinne saa tulla isovanhemmat myös vierailemaan. Jos taas käy niinkuin meillä molempien lasten kanssa, että äiti on vierihoito-osastolla ja vauva toisessa päässä tayssia teholla tai VO:lla, niin isä voi tuoda takkinsa äidin huoneeseen ja lähteä äidin kanssa katsomaan vauvaa. Isä ei saa jäädä osastolle yöksi edes silloin, kun synnytys on tapahtunut yöllä. Se on minusta surullista.

Vähän alle kaksi vuotta sitten myös itse sain kokea syntymän ihmeen sivusta katsojana ja parhaani mukaan tukien. Tämä kokemus on yksi hienoimmista ja rakkaimmista kokemuksista, mitä minulla on! Silloin syntyi kummityttöni, rakkaan ystäväni vauva. Napanuoran katkaisu, ensimmäiset pesut ja se pieni siinä <3. En kuitenkaan kokenut, että olisin missään nimessä pystynyt korvaamaan sitä vauvan isän, ystäväni aviomiehen läsnäoloa siinä tilanteessa.
 Nyt ymmärrän isejä enemmän ja se tunne, kun seuraa sivusta toisen kipua on hurja! Mitään ei pysty tekemään ja oikeiden sanojen löytäminen on haastavaa siinä tilanteessa.

Kaikki pisteet iseille <3

<3: Kristiina