Tuki ja turva synnytyksessä

Yhtä tärkeää, ihmeellistä ja elämäämullistava kokemus synnytys varmasti on myös iseille, kun meille äideillekin. Isät kokevat sen eri tavoin. Jotakita pyörryttää ja oksettaa, joku ei halua olla ollenkaan mukana, joku ei pysty olemaan syystä tai toisesta ja osa taas ovat läpi synnytyksen aivan skarppina ja enemmän tilanteentasalla kuin äiti.
Meidän esikoisen syntymän kohdalla toteutui tämä viimeisin. Lyhyesti sanottuna M kun syntyi, niin se kesti pari päivää ja oli melkoisen kivuliasta (niinkuin yleensä synnytys on). I oli kokoajan rauhallinen ja kyseli juurikin tarvittavat asiat lääkäreiltä ja kätilöltä. Hän seurasi näytöltä supistuksiani ja kertoi koska pitää ponnistaa. Hänellä ei ollut yhtäkään huonoa läppää vääränä hetkenä ja hänellä oli tilanne hallussa, toisin kuin minulla.
tämän toisen syntymän kohdalla I oli kokoajan rauhallinen ja uskoi kaiken päättyvän hyvin. Siinä kohtaa kun salissa ollessamme kätilön suusta kuulimme, että meistä tulee tänään toisen pienen pojan vanhemmat, oli I:lläkin tippa silmässä <3. Leikkauspäätöksen kuultuani olin kohtalaisen paniikissa. I kuitenkin rauhoitteli ja seuraavan kerran kun hänet näin, oli hänelle annettu oikein hienot leikkaussalivaatteet. Violetti myssy ja kaapu päällä hän hiihti viereeni pitämään kädestä kiinni ja antamaan luvan nukahtaa, samaan aikaan kun pientä urheaa vauvaamme leikattiin vatsastani ulos. Leikkauksen jälkeen hän lähti mukaan kun V vietiin teholle. I otti minulle heräämöön kuvia vauvasta ja siellä ihailimme niitä yhdessä. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka I on ollut molemmissa synnytyksissä se suuri apu!

Sairaalassa synnytyksen jälkeen ei iseillä kovin hyvät oltavat ole. Onneksi Tayssiin on muutama vuosi sitten rakennettu potilashotelli, jonne synnyttäneet pääsevät perheenä tutustumaan uuteen tulokkaasen, mutta se vaatii että kaikki on synnytyksessä mennyt hyvin ja vauvan vointi on hyvä. Jos vauva ja äiti menevät vierihoito-osastolle, niin saa siellä isät olla aamusta iltaan ja yöksi kotiin. Sinne saa tulla isovanhemmat myös vierailemaan. Jos taas käy niinkuin meillä molempien lasten kanssa, että äiti on vierihoito-osastolla ja vauva toisessa päässä tayssia teholla tai VO:lla, niin isä voi tuoda takkinsa äidin huoneeseen ja lähteä äidin kanssa katsomaan vauvaa. Isä ei saa jäädä osastolle yöksi edes silloin, kun synnytys on tapahtunut yöllä. Se on minusta surullista.

Vähän alle kaksi vuotta sitten myös itse sain kokea syntymän ihmeen sivusta katsojana ja parhaani mukaan tukien. Tämä kokemus on yksi hienoimmista ja rakkaimmista kokemuksista, mitä minulla on! Silloin syntyi kummityttöni, rakkaan ystäväni vauva. Napanuoran katkaisu, ensimmäiset pesut ja se pieni siinä <3. En kuitenkaan kokenut, että olisin missään nimessä pystynyt korvaamaan sitä vauvan isän, ystäväni aviomiehen läsnäoloa siinä tilanteessa.
 Nyt ymmärrän isejä enemmän ja se tunne, kun seuraa sivusta toisen kipua on hurja! Mitään ei pysty tekemään ja oikeiden sanojen löytäminen on haastavaa siinä tilanteessa.

Kaikki pisteet iseille <3

<3: Kristiina