18.1.2018

9kk syntymästä

Onko siitä todella jo niin kauan? Nyt tuntuu siltä, kuin aika olisi mennyt siivillä tämän pienen ihmeen kanssa. Tähän mennessä hän on näyttänyt meille taitonsa monessa asiassa. Tänä aikana hänen luonteestaan on tullut esiin luja temperamentti, hassuttelija ja huikea hurmuri, joka vetää suun söpöön virneeseen näyttäen kolme valkoista hammasta. Hän on kovaäänisin vauva, jonka olen tavannut, mutta kun hän on ryömimässä kiellettyyn paikkaan, osaa hän olla hipihiljaa. Hän rakastaa katsella isoveljen touhuja ja isoveli on maailmassa parasta seuraa. Isin tullessa töistä on vauvan silmissä sellainen loiste, että sydän pakahtuu rakkaudesta. Hänellä on pohjaton vatsa, johon mahtuisi päivän kuuden aterian lisäksi vielä seitsemäs, ehkä kahdeksaskin snack. Jos ruoka ei ole silloin valmista, kun nälkä yllättää, sen kuulee koko kylä.
 Hän on päällikkö.

Miltä tämä aika on tuntunut? Ensimmäiset kolme kuukautta meni epätietoisuuden ja hämmennyksen kanssa niin hitaasti ja tutkiskellen vauvaa, että mietin miten siitä selviän järjissäni. Soitin ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vastasyntyneiden teho-osastolle monta kertaa. Suomennettuani synnytyskertomusta minlle tuli niin monta avonaista kysymystä ja halusin niihin vastauksen. kaikkien viite- ja raja-arvojen tulkitseminen oikein oli työlästä, mutta koin sen osana järkytyksen käsittelyä. Oli vaikea ymmärtää, kuinka on mahdollista, että vauvalla oli aivovauriota mittaavat arvot koholla ja hän olisi kuitenkin kunnossa?!
Olen niin monta kertaa tänä aikana kuullut. että kaikkia vaurioita ei vielä näe, vaan ne voi ilmetä kouluikään mennessä. Alkuun ajattelin, että tämän epätietoisuuden kanssa eläminen on sietämätöntä, mutta onneksi olen päästänyt rästä epätietoisuuden taakasta irti ja nautin nyt vain meidän perheestä. En kiellä, ettenkö edelleen tutkiskelisi vauvaa tarkemmin ja kiinnittäisi huomiota liikkumiseen, jokellukseen ja leikkeihin, mutta annan itseni tehdä niin. Jos en olisi tutkiskellut raskausaikana niin tarkasti omia vointeja ja vauvan liikkeitä, ei häntä olisi täällä.
Synnytyskertomus klik .

Kohta voimme alkaa suunnittelemaan 1-vuotisjuhlia, ihanaa! 💗 .

<3: Kristiina ja Juuso




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti